Työn merkityksestä

Järviseudulla on edelleen ennätysmatala työttömyysprosentti. Täällä kärsitään työvoimapulasta. Tilanne ei tule helpottumaan, kun suuret ikäpolvet eläköityvät ja työikäisten määrä suhteessa huollettaviin pienenee. Julkisen sektorin palveluita ei voida jatkossa tuottaa aiempaan tapaan, jos verotuloja ei saada kerrytettyä. Tämä on yhteiskunnallisesti kestämätön tilanne.

Keskustapuolue onkin jo vilautellut yhtenä vaihtoehtona verohelpotuksia eläkeläisille. Näin kannustettaisiin eläköityneitä tekemään palkkatyötä. Tällä hetkellä moni yli 65-vuotias mielellään tekisi jossain määrin töitä, mutta se ei kannata. Verottaja ottaa lisätienestistä liian suuren siivun. Usealle ikääntyneelle voisi kuitenkin työnteko sopia vallan hyvin. Se toisi taloudellista lisäturvaa, rutiineja ja sisältöä elämään. Terveyskin voi pysyä parempana, kun on tekemistä. Kyseinen sukupolvi on tottunut tekemään töitä. Eikä haittaa, vaikka sama malli tarttuisi meihin nuorempiinkin.

Nuorten syrjäytyminen hankaloittaa työvoimatilannetta entisestään. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään tervettä nuorta työelämän ulkopuolelle. Perheitä ja koteja onkin tuettava kasvatustyössä. Kasvatusvastuuta ei saa jättää pelkästään kouluille tai päiväkodeille. Sen sijaan koulussa tulee keskittyä laadukkaaseen perusopetukseen. Se meillä Suomessa on aina osattu. Myös arjen ja elämänhallinnan taitoja tulee opettaa ihan käytännössä harjoittelemalla. Nuorten on tärkeää ymmärtää, mistä raha tulee ja mihin se riittää. Myös erilaisia sosiaalisen kanssakäymisen tilanteita on syytä opetella. Arkinen asiointi ja omien talousasioiden hoitaminen ovat perustaitoja, jotka pitää omaksua matkalla itsenäiseen aikuisuuteen.

Osaavaa työvoimaa varten tarvitaan myös monipuolista koulutusta. Kaikki eivät halua korkeakouluun, myös laadukasta ammattikoulutusta on oltava tarjolla, sillä kaikki työ on arvokasta. Yhteiskunta tarvitsee pyöriäkseen monen alan osaajia ja se ajatus pitää kirkastaa aikamme nuorille. Tekijäpulaa on joka puolella. Työelämän houkuttelevuutta ei lisää se, että media mustamaalaa tiettyjä aloja ikäviksi, alipalkatuiksi ja raskaiksi. Alalla kuin alalla on myös hyvät puolensa, jotka tekevät työstä mielekästä. Valitettavan usein negatiivinen puoli uutisoinneissa korostuu. Näin ei varmastikaan saada aloille uusia tulijoita.

Täällä maalla tarvitaan myös maa- ja metsätalouteen tekijöitä. Alkutuotannon kannattavuusongelma tulee seuraavalla hallituskaudella ratkaista markkinatalouden ja kilpailutuslain keinoin. Maatalous on monella tapaa elinehto meille suomalaisille. Se takaa meille puhtaasti tuotetun kotimaisen ruoan ja on olennainen osa maamme huoltovarmuutta. Tämä fakta pitää iskostaa ruuhkasuomalaisten mieliin. Maa- ja metsätalous luo myös työpaikkoja.

Työnteon on oltava terveille työikäisille kannattavampaa kuin kotona olon. Työllä ja yrittämisellä me luomme hyvinvointia ja edellytykset toimiville julkisille palveluille. Nykymeno ei pitkässä juoksussa enää ole mahdollista. Velkaa ei voida ottaa loputtomasti velan päälle, vaan säästöjä ja leikkauksia julkiselta puolelta joudutaan varmasti tekemään. Meistä jokaisen täytyy näinä aikoina kiristää kukkaron nyöriä ja tinkiä elintasosta. Olemme tässä talouskriisissä yhdessä, mutta katsotaan uskoen ja luottaen eteenpäin. Työtä tekemällä on hyvä lähteä rakentamaan tasapainoista taloutta koko maahan.

-Alina Lehto 12.2.2023

Eväät itsenäiseen elämään

Kyllähän tämä tosiasia on myönnettävä: elämme pikavippien kulta-aikaa. Ei huolta huomisesta. Ilmiö on osittain seurausta yhteiskunnan muuttumisesta ja teknologistumisesta. Sosiaalinen viestintä ja kohtaaminen hoidetaan nykyään älylaitteiden välityksellä. Some luo meille mielikuvan tavoiteltavasta elintasosta. Helppo ja nopea rikastuminen on normalisoitu eikä perinteinen duunarin työ enää nuoria houkuttele. Järkevä talouden hoito yhdessä elämänhallinnan kanssa on kuitenkin kansalaistaito, jota tulisi opettaa jo peruskoulussa. Tällä ehkäistäisiin myös epäsuorasti nuorten syrjäytymistä.

Omien talousasioiden hallinta ja ymmärrys välttämättömien kustannusten laajuuteen pitäisi oppia jo yläkoulussa. Mikä kaikki maksaa? Miten laskut maksetaan? Elämme pikavippien kulta-aikaa. Nopea raha houkuttelee hetkessä, mutta todellisuus korkoineen voi olla kylmä kylpy vasten kasvoja. Voi olla myös vaikeaa ymmärtää, mitä raha on ja mistä se tulee. Rahasta itsessään on tulossa abstrakti käsite, kun käteistä enää harvoin näkee. Vastuulliseen omien talousasioiden hoitoon ja kotitalouden peruskuluja pitää opettaa nuorille. Näin voidaan välttää monta velkakierrettä.

Älylaitteiden myötä myös sosiaaliset vuorovaikutustaidot ovat jo muuttuneet. Kasvotusten hoidettavissa vuorovaikutustilanteissa ei enää aina osata tai haluta toimia, vielä vähemmän ventovieraiden kanssa. Tilanteita saatetaan jopa tietoisesti vältellä. Koronapandemian rajoitustoimien aikana sosiaalinen kanssakäyminen saattoi jäädä hyvinkin olemattomaksi, mikä heikensi valmiuksia kohdata muita kasvotusten. Peruskoulun tulisi tarjota lapsille mahdollisuus oppia arjessa tarvittavia taitoja ja elämänhallintaa. Yhä harvempi nuori aikuinen hallitsee meille varttuneemmalle sukupolvelle itsestään selviä itsenäisen elämän taitoja. Jo pankissa tai kaupassa asiointi, saatikka itsensä esittely ja asiansa esittäminen selkeästi voi olla haastavaa, jopa pelottavaa. Työn hakuakin on syytä harjoitella lomakkeen ja CV:n laatimisella. Haastattelua ja asiointitilanteita voi myös käytännössä kokeilla. Asiallista keskustelua ja kuulumisten vaihtoa pitää päästä kokeilemaan käytännössä. Nuoren itsevarmuutta parantaa, kun hän tiedostaa omat vahvuutensa ja osaa ilmaista ne.

Yhteiskuntamme on todella muuttunut viime vuosikymmeninä. Lapsemme varttuvat erilaisessa maailmassa kuin ennen. Kasvatusta ja koulutusta tulee räätälöidä sen mukaiseksi; luoda ja suunnata resursseja katsoen tulevaisuuteen. Pitää miettiä, kuinka voimme saatella heidät vahvoina yksilöinä ja yhteisön jäseninä itsenäiseen elämään. Tämä edellyttää kykyä hoitaa kotia, taloutta ja juoksevia asioita, arjen hallinnan taitoja. Ilman niitä on haastavaa itsenäistyä ja päätyä työelämään. Ratkaisevaa on varmistaa jatkossa yhteiskuntamme taloudellinen kantokyky, joka lopulta on avaintekijä koko hyvinvoivalle Suomelle.

-Alina Lehto 23.1.2023

Keskustan alhaisesta kannatuksesta

Olen tukevasti keskustalainen. Se on lapsesta saakka ollut minulle selvää, vaikkei sitä ole minulle tuputettu. Viime talvena uskaltauduin mukaan Keskustapuolueen Uusi Verso -koulutukseen. Aiemmin olin ollut jo politiikassa mukana, mutta halusin päästä verkostoitumaan muihin keskustalaisiin. Lähdin koulutukseen yksin ja voi, kuinka hieno matka siitä on alkanutkaan! Olen päässyt tutustumaan hienoihin ihmisiin ympäri Suomen maan. Osa heistä on hyvinkin erilaisia kuin minä ja jotkut hyvinkin kaltaisiani. Keskusta on puolue, jossa on leveät seinät ja korkea katto. Sinne on jokainen tervetullut. Myös keskeneräisenä, sekin on sallittua. 

Uuden verson kautta pääsin perehtymään Keskustan arvoihin, jotka koen edelleen omakseni ja tunne tästä on vain vahvistunut. En edes ollut aiemmin nähnyt puolueen periaateohjelmaa tai tiennyt sellaisen olemassaolosta. Silti pystyin noihin ajatuksiin samaistumaan, ne olivat hieman yllättäenkin omien elämänarvojeni mukaisia. Ne ovat minua ikään kuin sisäsyntyisesti. Oikeudenmukaisuus, rehellisyys, siltojen rakentaminen, kyky yhteistyöhön ja kompromisseihin. Näitä asioita olen toteuttanut omassa arjessani ja politiikassakin. On tärkeää, että elämisen edellytykset täyttyvät ympäri Suomen. Pidetään koko Suomi asutettuna. Jokainen saa itse valita, asuuko maalla vai kaupungissa. Kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus opiskella ja saada terveyspalveluita. Meillä on mahdollisuus turvalliseen arkeen ja toimeentuloon. Maatalous on koko maan elinehto. Nämä ovat niitä perusasioita, joiden takana seison. 

Olen ilmaissut vahvasti olevani tulevissa vaaleissa perheiden, työn ja terveyden asialla. Ne ovat myös Keskustalle tärkeitä arvoja. Se on ja pysyy. Vaikka juuri nyt tuulee ja tuivertaa, juuret ovat syvällä maassa. Olen tukevasti keskustalainen.

- Alina Lehto 8.12.2022

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Evijärvellä

Arvoisa juhlaväki, sain kunnian toivottaa teidät tervetulleeksi tähän itsenäisyyspäivän juhlaan ja juhlaan on tänä päivänä aivan erityisesti syytäkin. Kuluneen vuoden tapahtumat Venäjän hyökkäyssodan myötä ovat saaneet itse kunkin meistä arvostamaan itsenäisyyttämme ja vapauttamme aivan uudella tavalla. Harva meistä olisi osannut kuvitellakaan, kuinka kauaskantoiset ja laajat vaikutukset sodasta seuraa.

Uutisointi ja kuvat Ukrainasta ovat hirvittäviä eikä niitä tahdo uskoa todeksi. Vaikka meitä kaikkia kiusaa arkiset haasteet energia- ja talouskriisin myötä, on tärkeää myös muistaa perustavanlaatuiset asiat, jotka täällä Suomessa on hyvin. Asiat saavat uudet mittasuhteet, kun ajattelee ihmisten hätää sota-alueella. Mitä tarkoittaa, jos ei tiedä missä nukkuu ensi yön, mistä saa lapselleen lämmintä vaatetta tai seuraavan aterian, näkeekö huomista päivää.

Maaliskuussa saimme tänne Evijärvelle ensimmäiset sotaa paenneet ukrainalaiset. Silloin pääsimme antamaan varsin konkreettista apua sodan kauhuja paenneille perheille. Se oli suuri ja yhteinen ponnistus. Oli mahtavaa huomata, kuinka lämpimästi heidät on otettu Evijärvellä vastaan. Evijärvellä, itseään suuremmassa kunnassa, asuu hyväsydämistä väkeä, joka on valmis auttamaan. Kodin tavaraa ja muita lahjoituksia saatiin hienosti kokoon. Siitä haluankin kiittää kaikkia kuntalaisia ja suuri kiitos kuuluu myös kunnan kehittäjäkoordinaattorille, jonka työpanos tässä aikaansaannoksessa on ollut merkittävä. Keväällä tulijoiden asumisjärjestelyt saatiin hoidettua varsin notkeasti, minkä osaltaan mahdollisti kunnan tiivis ja joustava johtoryhmä sekä yksituumaiset luottamushenkilöt. Päätökset saatiin tehtyä asiasta nopeasti ja jouhevasti. Olemme päässeet nauttimaan uusien asukkaidemme kautta monista kulttuurillisista anneista erilaisissa tapahtumissa muun muassa maku-, taide- ja musiikkinautintojen muodossa. Ukrainalaiset ystävät ovat monin tavoin rikastuttaneet Evijärven tapahtumakalenteria ja katukuvaa. Tietysti me kaikki toivomme, että rauha saavutettaisiin mahdollisimman pian ja kaikille niille, jotka niin, haluavat, löytyy edelleen koti omasta maasta. Mutta toivotamme myös lämpimästi tervetulleeksi heidät, jotka haluavat tänne jäädä ja Evijärveä kodikseen kutsua.

Ukrainan tilanne on tuonut monille mieleen muistot omien vanhempiemme tai isovanhempiemme kokemista sodan kauhuista. Ajasta, jolloin kotiamme, uskontoamme, isänmaatamme ja itsenäisyyttämme haastettiin. Moni nuori mies lähti sisukkaasti tuolloin maatamme puolustamaan. Sota jätti heihin kuitenkin jälkensä. Kaikki eivät palanneet kotiin samoina miehinä takaisin, jotkut eivät lainkaan, vaan jäivät sille tielle. Ympäri maailman olemme tunnettuja Talvisodan ihmeestä. Kuin ihmeen kaupalla pärjäsimme hirmuista Venäjää vastaan. Sodan taisteluista ja jälleenrakentamisesta kansakuntana kuitenkin selvittiin. Maksettiin kalliit sotavelat eikä turhasta valitettu. Oli vain selvittävä ja tehtävä, mitä oli määrätty. Siihen aikaan ei ollut tapana puhua tai purkaa tuntojaan ja varmasti monia mielen traumoja jäi käsittelemättä. Aika oli tuolloin eri ja sota jätti jälkensä ja haavansa sitä kautta myös sukupolviksi eteenpäin.

Hyvä juhlaväki, itsenäinen Suomi ei ole itsestäänselvyys. Pienenä maana emme kuitenkaan pärjää yksin, vaan tarvitsemme yhteistyökumppaneita monin tavoin. Maamme turvallisuus, omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat saaneet kuluneen vuoden aikana uudet mittasuhteet. Maamme puolustusvalmius on näin rauhankin aikana varsin mittava. Varautuminen on viisautta ja senkin me suomalaiset osaamme. Kun tilanteisiin varautuu ennalta, ne eivät vaikuta elämään niin paljon. Nyt talouskriisin aikana itse kunkin on tingittävä omasta elintasostaan, jotta pärjäämme tulevan talven yli. Myös suomalaisen ruoan tuotanto vaatii tänä päivänä arvostusta ja panostuksia. Vaikka ajat ovat monin tavoin haastavat, on meidän näin joulun lähestyessä syytä muistaa sen syvin merkitys, joka ei ole materiassa mitattavissa. Toivon, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus viettää aikaa läheistemme ja rakkaittemme kanssa. Rauhoittua hetkeksi hektisen arjen ja maailman tapahtumien keskellä. Viettää oman näköinen, makuinen ja tuoksuinen joulu.

Itsenäisen Suomen eteen ovat aiemmat sukupolvet tehneet valtavan uhrauksen, jonka suuruutta ja merkitystä me jälkipolvet emme saa unohtaa. Me jatkamme esi-isiemme perintöä. Meillä on maailman paras kotimaa, tuhansien järvien ja metsien maa. Vaikka perisuomalaiseen luonteeseen kuuluu vaatimattomuus ja nöyryys, saamme yhä tänä päivänä olla ylpeitä juuristamme, suomalaisuudestamme. On myös tärkeää, että kerromme näitä asioita edelleen lapsillemme. Meidän tulee vaalia historiaamme ja muistaa, kuinka kalliin hinnan olemme itsenäisyydestämme maksaneet.

"Minun Suomeni on sydämeni
Minun Suomeni on pääni
Minun Suomeni on taivas, se on maaMinun Suomeni on
Kaunein päällä maan"

Näillä Lauri Tähkän sanoilla haluan toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi tähän itsenäisyyspäivän juhlaan. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

- Alina Lehto 6.12.2022

Houkuttelevuutta ja terveyttä työelämään

Meillä täällä Etelä-Pohjanmaalla työttömyysprosentti on erittäin matala eli työtä riittää hyvin. Ennemminkin pulaa on osaavista työntekijöistä kautta maan. Tilanne tulee heikkenemään entisestään, kun suuret ikäpolvet siirtyvät eläkkeelle. Yhteiskunnan kantokyvyn kannalta on erityisen tärkeää, että nuoret tarttuvat uutterasti työelämään. Työnteon on oltava kannattavampaa kuin jouten olon, kun on kyse terveistä työikäisistä ihmisistä. Nuorten syrjäytyminen on jatkossa yhä suurempi uhka paitsi yksilötasolla, myös yhteiskunnallisesti.

Nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat vaativat ennaltaehkäiseviä toimia jo varhaislapsuudesta lähtien. Mitä aiemmin ongelmakohtiin päästään puuttumaan, sitä tehokkaampaa apu on. Valitettavan usein kasvatusvastuu jää yhä enemmän päiväkoteihin ja kouluihin. Meidän pitää suunnata tukitoimia enemmän koteihin, perheisiin ja vanhemmuuteen. Tässä erityisesti kolmannen sektorin toiminta on ensiarvoisen tärkeää. Kun katsotaan Suomen terveydenhuollon vaikuttavuutta, on positiivista nähdä, että päihteiden käytössä suunta ollaan saatu parempaan suuntaan. Valitettavasti mielenterveysongelmat ja lihavuus ovat lisääntymään päin.

Nuorten mielenterveysongelmia ei sovi vähätellä. Yhteiskunnallisen muutoksen myötä perheiden arki on muuttunut. Nuoret hakeutuvat harvemmin sosiaaliseen kontaktiin kasvotusten, aika menee usein älylaitteiden parissa, minkä kautta altistutaan joillekin ei-toivotuille vaikutteille. Yhä useampi lapsi tai nuori kokee henkistä väkivaltaa ja seksuaalista häirintää. Nuorille luodaan erilaisia paineita sosiaalisen median kautta, mikä varmasti lisää henkistä pahoinvointia. Olisi todella tärkeää, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi edes yksi turvallinen aikuinen tukena. Myös mielenterveyspuolen ammattilaisia tarvitaan lisää. Itse peräänkuulutan myös yhteisöllisyyden merkitystä.

Kotoa opitaan usein myös malli työntekoon. Lapsesta lähtien on tärkeää oppia rutiineihin ja sääntöihin. Muuten parikymppisenä voi nousta seinä vastaan, kun 8-tuntinen työpäivä tuntuu jo ajatuksena kauhistuttavalta. Usein ajatus pikaisesta rikastumisesta kiehtoo eikä lähtöpalkka työpaikoissa kaikkia houkuttele. Nykypäivänä harva nuori tähtää suoraan niin sanottuun eläkevirkaansa. Työpaikkaa vaihdetaan keskimäärin kuuden vuoden välein, mikä haastaa monta työnantajaa.

Työelämän pitää olla houkuttelevaa kaikille. Sitä kautta saadaan sisältöä elämään, toimeentuloa ja merkityksellisyyttä henkilölle itselleen. Myös erilaisia työsuhde-etuja on kehitetty lisäämään työhyvinvointia. Liikunta- ja kulttuurietujen ohella voidaan tarjota myös laajempia työterveyshuollon palveluita, jonka tehokkuuden yhä useampi työnantajakin jo tunnustaa.

Kaikki työ on tärkeää ja merkityksellistä! Meillä tarvitaan kaikille aloille tekijöitä. Korkeakoulututkintopaikkoja on toki hyvä olla eri puolilla maata, mutta ammatillisen koulutuksen tärkeyttä ei saa unohtaa. Myös maatalouden on oltava jatkossakin kannattavaa ja varteenotettava uravaihtoehto nuorelle, joka miettii suuntaansa.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä otan esiin asunto-omaisuuden kuluttajaluoton. Tällä hetkellä asunnon ostajalla on oltava 10 % verran säästöjä lainasummasta. Mitäpä jos lakia muutettaisiin niin, että toisena vaihtoehtona lainan saamisen edellytykseksi olisi tietty määrä työkokemusta? Mielestäni tämä olisi yksi hyvä porkkana houkuttelemaan ihmisiä pidemmille työurille. Jatkossa kun työntekijöiden määrä suhteessa huollettaviin vähenee, on erityisen tärkeää pitää huoli työikäisten terveydestä. Myös ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitys lisääntyy kaikissa ikäluokissa, jotta sairastavuus saadaan pidettyä kurissa.

-Alina Lehto 5.11.2022

Hoitotyölle ansaitsemansa arvo

Hoitajapula -siitä ollaan Suomessa puhuttu jo valitettavan pitkään, eikä asiaan olla saatu ratkaisua. Koulutuspaikkoja on jo lisätty, mikä on toki oleellinen toimenpide, jotta alalle saadaan uusia osaajia. Nykypäivänä työpaikkaa vaihdetaan aiempaa useammin ja uusia uria luodaan kypsemmälläkin iällä. Tätä kautta toki saadaan myös lisää hoitajia, mutta toisaalta osa hoitajista haluaa kouluttautua muuhun työhön. Vaihtuvuutta on siis molempiin suuntiin.

Työvoimapulasta kärsii koko maa ja sitä on monella muullakin sektorilla kuin vain hoitohenkilöstössä. Konkreettisena ja usein myös ainoana keinona saada lisää hoitajia tai saada nykyiset hoitajat pysymään nykytyössään, on esitetty yleistä palkankorotusta. Itse terveyden-/sairaanhoitajana en asiaa näe näin mustavalkoisena. Ongelma ei ratkea yksistään palkkaa nostamalla. Palkan korotuksen lisäksi tulee miettiä myös muita toimia.

Naisvaltaisena alana sote-puolella on paljon perhevapaita, mikä toki on hyvä asia. Vauvoja saisi syntyä nykyistä paljon enemmänkin! Mutta vanhempainvapaiden vuoksi myös sijaisia tarvitaan erilaisiin yksiköihin usein. Sijaisten ja kesätyötekijöiden jatkuva perehdyttäminen kuormittaa työyhteisöjä. Myöskään työntekijälle toistuvat määräaikaisuudet eivät ole suotavia. Tällä hetkellä nimenomaan tuo pätevien sijaisten saamisen hankaluus heikentää hoitajien työssäjaksamista, kun vakihenkilöstölle sälytetään vastuuta ja tekemistä ylimäärin. Sisäisten sijaisten järjestelmä on koettu paikoin toimivaksi ratkaisuksi. Itse kannatan myös työnkiertoa, joka ylläpitää monipuolista osaamista, mutta myös lisää työn mielekkyyttä. Toki pienissä hoitoyksiköissä näille vaihtoehdoille ei aina ole mahdollisuuksia, eikä se juuri tässä hetkessä tuo nopeaa ratkaisua ongelmaan.

Mitä sitten tulee palkka-asiaan? Mielestäni on huomioitava hoitajan työn suuri vastuu ja myös yksilölliset työtehtävät. Nämä vaihtelevat paljonkin riippuen työpaikasta. Jo aiemminkin hoitajille on sysätty enemmän vastuita ja työtehtäviä, eikä tämä ole näkynyt tilinauhassa. Tulevaisuudessa etävastaanotto erityisesti lääkäreiden osalta lisääntyy, mikä tulee lisäämään tarvetta osaaville hoitajille. Hoitajan rooli tässä hoitoketjussa tulee olemaan merkittävä ja vastuu aiempaakin suurempi. Hoitaja tulee toimimaan yhä enemmän lääkärin silminä ja korvina. Tämän jos minkä tulee näkyä myös palkassa. Tilannetta ei myöskään paranna se, että esihenkilöt ovat ylipalkattuja samaan aikaan, kun raskaan työn tekijät eivät tule peruspalkallaan toimeen. Eikä työsuhde-etuja saa unohtaa. Ne ovat usein työnantajan taholta työntekijälle se konkreettinen ja kaivattu signaali työn merkittävyydestä ja arvostuksesta.

Työolojen kannalta hyvä työilmapiiri merkitsee paljon. Sen ylläpitäminen ja parantaminen edellyttää tekoja työyhteisön kaikilta yksilöiltä. Esimiesten hyvät johtamistaidot merkitsevät paljon hyvinvointialueisiin siirryttäessä. Asiassa auttaa varmasti, jos esimiehellä on kouriintuntuvaa kokemusta alaistensa tekemästä työstä. Usein työssä tapahtuvat pienetkin muutokset saattavat johtaa siihen, että hyvät asiat unohtuvat ja negatiiviset seikat korostuvat. Koitetaan muistaa näinä vaikeina aikoina myös ne pienet ilot, joista itseämme ja toisiammekin on välillä hyvä muistuttaa. Hyvä hetki voi pelastaa synkänkin työpäivän. Annetaan kiitosta ja tsempataan toinen toistamme. Kiitetään hoitajina työkaveriamme työpäivästä ja muistetaan kehua kollegoita. Itseäänkin on lupa joskus kehaista!

Yhteiskunnallisesti hoitoalan on saatava ansaitsemansa arvostus. Koronapandemian aikana sosiaali- ja terveysala piti meistä huolen. Hoitohenkilöstö jousti ja venyi, hoiti ja lohdutti. Alan houkuttelevuuden kannalta yleinen mielikuva on tärkeä. Sen eteen me kaikki voimme tehdä osamme, sillä me kaikki olemme myös jossain määrin sote-alan palveluiden käyttäjiä. Arvostetaan siis sen tekijöitä, annetaan heille kiitosta. 

-Alina Lehto 5.9.2022

Kesämarkkinakiertue saatiin pakettiin

Huh! Iloinen huh. Eilen päätettiin vaalikampanjamme alkurysäys, kun kesämarkkinakiertue saatettiin päätökseen Kortesjärven markkinoilla. Laskujeni mukaan kävimme seitsemillä eri markkinoilla heinäkuun alun jälkeen. Pääsin kokemaan markkinahumua Alajärvellä, Lappajärvellä, Evijärven kirkolla ja Vasikka-aholla, Jalasjärvellä, Kurikassa ja Kortesjärvellä. Järjestettiinpä myös Alinan Kesäpäivä -tapahtuma täällä Evijärvellä Uittomieskämpän idyllisissä puitteissa. Kesään mahtui paljon mukavia kohtaamisia. Oli upeaa päästä tapaamaan ihmisiä ja vaihtamaan ajatuksia päivän polttavista puheenaiheista. Nämä kaikki olivat arvokkaita hetkiä matkani kannalta kohti ensi huhtikuussa häämöttävää maalia, jolloin käydään Eduskuntavaalit 2023. 

Elämme todellakin haastavia aikoja eikä valoa juurikaan tunnelin päässä ole nyt näkyvissä. Taloudelliset haasteet tuntuvat ja näkyvät jo meidän kaikkien arjessa. Elintasosta on itse kunkin nyt tingittävä ja mietittävä, mihin roposensa käyttää. Tämä on se viesti, mikä lähes kaikissa telttakeskusteluissakin toistui. Huoli tulevasta on suuri ja se on yhteinen. Päättäjät ovat nyt vaikeassa paikassa eikä pesti tule seuraavalla hallituskaudella helpottumaan. 

Silti oma ajatukseni ja päämääräni on kesän aikana vain kirkastunut. Tuntuu, että olen oikealla tiellä. Olen valmis laittamaan itseni likoon. Valmis tekemään työtä meidän kaikkien huomisen turvaamiseksi. Vaalikampanjani päämäärän saavuttamiseksi etenee. Nyt hengähdetään hetki ja mietitään tulevan talven ohjelmaa. Koen vahvasti, että ihmisten kohtaaminen on jatkossakin se tärkein asia. Haluan kuulla kentältä, miten meillä voidaan ja mitä voin tehdä alueemme hyväksi. Olen edelleen työn, perheiden ja terveyden asialla.

-Alina Lehto 28.8.2022

Keskusta perheiden asialla

Maria Tolppasen mukaan (IlPo 7.8,) Kepu pettää aina. Tässä tapauksessa hänen ymmärryksensä mukaan Annika Saarikko pettää jotakuta Tolppasen kirjoituksessa epäselväksi jäävää tahoa ehdottamalla lapsiperheille ylimääräistä lapsilisää joulukuussa elintasokustannusten nousun kompensoimiseksi. Tolppanen on valitettavasti erehtynyt luullessaan, että tämä kertaluontoinen etuus vaikuttaisi perheiden toimeentulotukeen.

 Useammassakin mediassa on jo uutisoitu, että näin ei ole. Kaikki lapsiperheet tulisivat saamaan lapsilukuun perustuvan lapsilisänsä kaksinkertaisena joulukuussa, mikäli hallitus tulee asiaa puoltamaan. Tarvittaessa toimeentulolakia väliaikaisesti muutetaan. Mielestäni tämä on perheille tasapuolista. Itse en asiassa pettämisnäkökulmaa näe, sillä keskusta seisoo sanojensa takana. Keskusta on vienyt maaliin jo useita perhepoliittisia tavoitteitaan mm. perhevapaauudistuksen, yksinhuoltajien lapsilisän korotuksen ja maksuttoman toisen asteen opetuksen myötä. 

Keskusta ei tyydy huutelemaan muille, mikä on mennyt vikaan. Se etsii ratkaisuja ja vieläpä toteuttaa ne.

-Alina Lehto 10.8.2022

Työterveyshuollon rooli työelämässä

Itse rohkenen olla asiasta eri mieltä. Viime vuosina työterveyshuoltoa on pyritty viemään yhä enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan, mikä on kansanterveystyön kannalta tärkeää. Oman kokemukseni mukaan työterveyshuollon tarjoamat sairaanhoitopalvelut ovat myös tehokas ja edullinen tapa hoitaa terveysongelmia niin työnantajan kuin  työntekijöidenkin kannalta. Työterveyshuollon kautta moni tutkimus ja hoitoon pääsy onnistuu usein nopeammin kuin julkisen sektorin kautta. Näin minimoidaan kalliit sairauslomapäivät, mikä säästää kaikkia osapuolia. Hoito on sujuvaa, kun terveyden- ja sairaanhoidon palvelut ovat saman tuottajan käsissä. Tällä tavoin julkisen sektorin resurssit vapautuvat paremmin lasten ja ikäihmisten käytettäväksi, kun työelämässä olevat hoidattavat itsensä muualla. Kattavien työterveyshuollon palveluiden avulla voidaan myös tehdä työelämää houkuttelevammaksi.
 
Tavan kansalaisten on myös hyvä tiedostaa työterveyshuollon kulurakenne. Työnantaja saa työterveyshuollon kustannuksista palautusta Kelalta. Näitä korvauksia ei kerrytetä kuitenkaan normaaleilla verotuloilla. Työterveyshuollon kelakorvaukset (50-60 % kustannuksista, työntekijäkohtainen enimmäismäärä huomioiden) ovat työnantajien ja työntekijöiden työtulovakuutuksena kerättyjä varoja, jotka palautuvat yrityksille tilikauden päätyttyä. Loppuosan työterveyshuoltokustannuksista yritykset voivat laittaa verovähennyksiin.

Meillä täällä Suomessa on ainutlaatuinen työterveyshuoltojärjestelmä, joka mahdollistaa työhyvinvoinnin ja työkyvyn tukemisen. Yritysten ja työterveyshuollon välinen yhteistyö korostuu jatkossa entistä enemmän. Työelämästä tulee tehdä houkuttelevampaa ja työurista pidempiä. Työn teon on terveille työikäisille oltava kannattavampaa kuin kotona olon. Työhyvinvointia on parannettava alalla kuin alalla. Kattava ja laadukas työterveyshuolto on oleellisen tärkeässä asemassa, kun työelämän murroksen haasteisiin etsitään ratkaisuja.

-Alina Lehto 13.7.2022

Onnen pilkahduksia

"Koko kylä kasvattaa"

Haluan tuoda esiin yhden huolenaiheen, jolla on koko maahamme kauaskantoisia vaikutuksia niin työllisyysongelman kuin taloudellisen kantokyvynkin osalta. Kyse on syrjäytymisestä, johon ajan ilmiönä ei tule etsiä syyllistä, mutta ratkaisu täytyy löytää. Muutama vuosi sitten esitettiin laskelmia, joiden mukaan yhden nuoren syrjäytyminen maksaa valtiolle kaikkiaan yhdestä kahteen miljoonaan euroa, kun ajatellaan normaalia 40 vuoden työuraa. Pelkäänpä, että tänä päivänä tuo luku olisi vieläkin suurempi.

Yhteiskuntamme on muuttunut. Elämme aivan erilaisessa maailmassa kuin vaikkapa vielä 90-luvulla. Enkä tarkoita nyt vain viimeisten kahden vuoden tai kuluvan kevään mukanaan tuomia mullistuksia, vaan pidemmällä aikavälillä tapahtuneita muutoksia, murrosta, joka on tullut teknologian myötä. Meidän lapsemme ja lapsenlapsemme elävät aivan erilaisessa todellisuudessa verrattuna meidän omiin kasvuvuosiimme. Me kasvatamme uutta, erilaista sukupolvea, yhä suuremmassa ja nopeasti kehittyvässä maailmassa. Lapsuus, kasvatus ja vanhemmuus ovat muuttuneet. Myös perheet ovat erilaisia ja moninaisia.

Yhä useammin törmään ilmiöön, jossa kasvatusvastuu jää enenevässä määrin koulun vastuulle. Koulussa puolestaan opettajien aika ja resurssit eivät riitä arjen haasteissa kaikille oppilaille. On häiriökäyttäytymistä, on erityisen tuen tarvetta ja on niitä oppilaita, jotka kaipaisivat ihan vain huomiota ja hyväksyntää. Opettajien avuksi on tarvittu ja saatukin avustajia, mutta onko tämä tulipalon sammutusta eikä syttymissyyn poistamista?

On todettu, että lapsuuden haasteet moninkertaistuvat aikuisikään päästäessä. Tänä päivänä meidän lapsemme ja nuoremme kokevat aiempaa enemmän mielenterveyden ongelmia. Nuorten syrjäytyminen on todellinen uhka paitsi yksilötasolla, myös koko yhteiskunnalle. Parasta olisikin puuttua epäkohtiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, katkaista kierre ajoissa, ohjata lapsi ja nuori paremmille poluille. Mielestäni tämä ei ole korjattavissa vain varhaiskasvatuksessa tai koulussa, vaan ennaltaehkäisevä työ tulee kohdistaa muuttuneeseen vanhemmuuteen, perheisiin, koteihin. Vanhemmuutta ja sen erilaisia muotoja tulee tukea: mahdollistaa terveen, vuorovaikutuksellisen suhteen luominen lapsen ja vanhemman välille.

Tätä muutosta täytyy lähteä tekemään paitsi paikallistasolla, myös laajemmassa kuvassa. Suomessa on jo nähty esimerkillistä toimintaa, joissa hankkeiden tai kolmannen sektorin toimijoiden avulla on luotu erilaisia tukiverkostoja lapsiperheiden avuksi. Varamummotoiminta perheille, joilla ei isovanhempia ole lähellä tai ei lainkaan, ja mieskaverit yksinhuoltajaäitien kasvatusvastuuta jakamassa ovat oivallisia esimerkkejä matalan kynnyksen toimijoista. Tämän kaltaisten hyväksi koettujen keinojen jatkumoksi tulee kehittää koko valtakunnan kattava toimintaohjelma kasvatuksen tukemiseksi lapsiperheiden kodeissa. Opetetaan kylä kalastamaan, ei anneta kalaa suuhun. 

-Alina Lehto 20.5.2022