Vappu on vuodesta se päivä, jolloin koko Suomi hengittää vähän kevyemmin. Tänään meillä on lupa nauraa, lupa iloita ja lupa olla ylpeitä siitä, mitä me yhdessä saamme aikaan.

Puhetta miettiessäni mieleeni nousi Eino Leinon ajatus: “Ei ole mitään niin hiljaista kuin kevään ensimmäinen aamu.” Mutta tänään täällä ei ole hiljaista. Täällä on voimaa, iloa ja ihmisiä, jotka eivät pelkää katsoa eteenpäin.

Ja ehkä juuri siksi muistan myös Katri Valan sanat: “Kevät on kauneimmillaan silloin, kun se vasta lupaa.” Vappu on lupaus. Lupaus siitä, että valo voittaa, että yhdessä selvitään ja että parempi on mahdollista.

Suomi tarvitsee nyt enemmän toivoa ja vähemmän vastakkainasettelua. Enemmän ratkaisijoita, vähemmän repijöitä. Enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat rakentaa, eivät vain kritisoida.

Meillä on vuosi aikaa ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Vuosi aikaa näyttää, että politiikka voi olla muutakin kuin huutoa ja syyttelyä. Vuosi aikaa nostaa esiin se, mikä oikeasti ratkaisee ihmisten arjessa: toimivat palvelut, kohtuullinen työelämä, turvallinen arki ja se, ettei kukaan jää yksin. Nämä eivät ole suuria iskulauseita. Nämä ovat tavallisten ihmisten tavallisia toiveita. Ja juuri siksi ne ovat tärkeitä.

Me Keskustalaiset tiedämme, että muutos ei synny sillä, että puhutaan kovempaa. Muutos syntyy sillä, että puhutaan viisaammin. Että kuunnellaan. Että uskalletaan sanoa ääneen myös se, mikä ei toimi — ja sitten korjataan se. Meidän vahvuutemme ei ole siinä, että olemme samanlaisia. Meidän vahvuutemme on siinä, että meitä on moneen lähtöön. Me nostamme toisiamme, emme paina alas.

Tämän päivän poliittisessa kentässä on valitettavan paljon oikaistavaa. Näinä aikoina emme saa pienentää itseämme — emmekä saa antaa muiden pienentää meitä. Meidän ääntämme tarvitaan. Meidän osaamistamme tarvitaan. Meidän johtajuuttamme tarvitaan.

Hyvät ystävät, Vappu on kevään juhla. Se on uuden alun ja ilon juhla. Ilolla on suuri merkitys, silläilo on voimaa. Se ei ole vain kevyttä tai pinnallista — se on selviytymisen taitoa. Ilo on sitä, että näkee valon silloinkin, kun maailma ympärillä on raskas. Se on voimaa, joka kantaa meitä eteenpäin, vahvistaa yhteisöä ja muistuttaa, miksi me teemme tätä työtä yhdessä. Ilo on se kipinä, joka saa ihmiset tarttumaan toimeen, uskomaan huomiseen ja pitämään huolta toisistaan.

Toivotan teille kaikille valoa, naurua ja rohkeutta. Pidetään toisistamme huolta — ja pidetään ääntä silloin kun sillä on merkitystä. Hyvää ja aurinkoista vappua kaikille!

Maaliskuussa vietetään sekä kansainvälistä naistenpäivää että tasa-arvon päivää. Ne muistuttavat siitä, että naisen elämä ei ole mielipidekysymys, vaan konkreettista biologiaa, joka vaikuttaa arkeen läpi elämän. Silti naisen kehosta puhuminen tuntuu ajoittain vaikeammalta kuin koskaan.Naisen biologia on monivaiheinen ja muuttuva. Kuukautiset, raskaudet, synnytykset, hormonitoiminnan vaihtelut ja vaihdevuodet eivät ole poikkeuksia, vaan osa normaalia elämää. Ne vaikuttavat jaksamiseen, työkykyyn, mielialaan ja terveyteen. Silti moni nainen kokee, ettei heidän kokemustaan oteta vakavasti tai, että siitä puhuminen leimataan liioitteluksi.Työelämässä tämä näkyy selvästi. Kuukautiskivut voivat olla niin voimakkaita, että työpäivä on selviytymistä. Raskauden aikaiset muutokset voivat tuoda väsymystä, pahoinvointia ja kipuja, jotka eivät näy ulospäin. Synnytys ja raskaus johtavat edelleen eriarvoisuuteen työelämässä: urakatkot, määräaikaisuudet ja työmarkkina-asema muuttuvat tavalla, joka ei kohdistu miehiin. Nainen joutuu usein kantamaan seuraukset biologisesta tehtävästä, joka on koko yhteiskunnan jatkuvuuden edellytys.Vaihdevuodet ovat puolestaan elämänvaihe, josta puhutaan liian vähän. Oireet voivat olla voimakkaita ja vaikuttaa työkykyyn yhtä paljon kuin mikä tahansa muu terveydellinen muutos. Silti vaihdevuosiin liittyviä tutkimuksia ei yleensä tehdä työterveyshuollossa, eikä oireita aina tunnisteta tai osata hoitaa. Moni nainen jää yksin tilanteessa, jossa keho muuttuu, mutta työelämän odotukset pysyvät samoina.Työnantaja ei useimmiten maksa gynekologisia tutkimuksia tai testejä, vaikka juuri ne olisivat monelle naiselle keskeisiä työkyvyn ja terveyden kannalta. Kuukautishäiriöt, endometrioosi, PCOS, vaihdevuosioireet tai hormonitasapainon ongelmat eivät kuulu työterveyden peruspalveluihin, vaikka ne vaikuttavat suoraan arkeen ja työssä jaksamiseen. Naisen on usein itse maksettava tutkimukset, jotka liittyvät hänen biologisiin erityispiirteisiinsä. Tämä luo eriarvoisuutta, jota miehillä ei synny, koska heidän terveystarpeensa sopivat paremmin työterveyden nykyisiin rakenteisiin.Tasa-arvo ei synny sillä, että naisen biologia sivuutetaan. Se syntyy sillä, että se tunnistetaan. Että työterveyshuollossa ymmärretään naisen kehon erityispiirteet. Että työpaikoilla voidaan joustaa silloin, kun keho käy läpi muutoksia. Se syntyy siitä, että näistä asioista puhutaan. Naisen keho ja sen muutokset eivät ole häpeän aihe.Naisen biologia ei tee kenestäkään heikompaa. Se tekee näkyväksi sen, että yhdenvertaisuus ei tarkoita samanlaisuutta. Naisen keho toimii omilla ehdoillaan, ja sen ymmärtäminen on osa tasa-arvoa — ei sen vastakohta.Siksi maaliskuu on hyvä hetki nostaa esiin asioita, jotka ovat olleet liian pitkään hiljaisia. Ei siksi, että olisi juhlan aika, vaan siksi, että naisten arki ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Naisen keho ei ole mielipide. Se on todellisuutta, joka vaikuttaa jokaiseen päivään. Myös työelämässä.

Alina Lehto

Suomen Keskustanaisten varapuheenjohtaja

Työterveyshoitaja

Mietinpäs tässä eräänä kesäiltana seuraavaa: onkohan populaarikulttuurin vaikutusta alhaiseen syntyvyyteen koskaan tutkittu kunnolla? Mieleeni nousi erityisesti yksi oman nuoruuteni ilmiö – rajoja rikkova hittisarja Sinkkuelämää.

Sarja osui kulttuurisesti ja ajallisesti juuri siihen hetkeen, jolloin länsimaissa – myös Suomessa – alettiin nähdä yhä enemmän viivästynyttä perheellistymistä ja laskevaa syntyvyyttä. Se ei ollut yksin syypää tähän muutokseen, mutta se oli eittämättä osa laajempaa kulttuurillista murrosta. Murrosta, jossa yksilöllisyys, urbaani elämäntapa ja vaihtoehtoiset elämänpolut nousivat esiin.

Sinkkuelämää on yksi esimerkki aikansa sarjoista, joissa ystävyyssuhteet korvaavat tai täydentävät perinteisiä perhesuhteita. Sarja normalisoi sinkkuutta, lapsettomuutta ja seksuaalista vapautta – asioita, jotka aiemmin olivat marginaalisia tai jopa tabuja. Itsekin sarjaa seurasin. Siinä on keskiössä neljä vahvaa uranaista, joista vain yksi haaveili perinteisestä lapsiperhe-elämästä. Ehkä juuri tämä teki sarjasta niin merkityksellisen: se esitti, että muitakin vaihtoehtoja on.

Voiko tällaisella viestillä olla ollut vaikutusta sen aikaisten nuorten naisten elämänvalintoihin? Varmasti. Tiedostamattomasti tai ei, populaarikulttuuri muokkaa unelmiamme, päämääriämme ja käsitystämme siitä, mikä on normaalia tai tavoiteltavaa.

Toinen näkökulma on deittailukulttuuri. Vaikka Sinkkuelämää on käsikirjoitettua viihdettä, sen kuvaamat ihmissuhteet jäävät usein pinnallisiksi. Kumppani laitetaan kiertoon pienistäkin syistä – ehkä sekin jätti jälkensä kollektiiviseen ajatteluumme. Onko meille syntynyt käsitys, että täydellinen kumppani on jossain nurkan takana, eikä kompromisseja tarvitse tehdä?

Tosielämässä kestävä parisuhde vaatii jatkuvaa työtä. Mikään tai kukaan ei ole itsestäänselvyys. Elämä on henkistä kasvua – parhaimmillaan myös yhdessä kumppanin kanssa. Mutta ehkä juuri tässä kohtaa yhteiskunnallinen muutos on tuonut mukanaan myös jotain hyvää: enää ei jäädä huonoon suhteeseen vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Omaa elämää osataan ja uskalletaan arvostaa.

Populaarikulttuuri ei pelkästään heijasta yhteiskuntaa – se myös muovaa sitä. Sinkkuelämää ei yksin selitä syntyvyyden laskua, mutta se on osa sitä tarinaa. Tarinaa, jossa yksilöllisyys, vaihtoehtoiset elämäntavat ja perinteisten roolien kyseenalaistaminen nousevat keskiöön.

Ehkä meidän pitäisi tutkia tarkemmin, miten syvälle viihde vaikuttaa meihin. Ja samalla hyväksyä, että jokaisella sukupolvella on oikeus kirjoittaa oma tarinansa – oli sitten perheellinen tai ei.

Alina Lehto

Suomen Keskustanaisten varapj

Etelä-Pohjanmaan Keskustanaisten pj

Viimeaikainen keskustelu itsehoitovalmisteiden myymisestä päivittäistavarakaupoissa on vähintäänkin huolestuttavaa. Lääkevalmiste on lääke ja niiden myyminen kuuluu apteekkeihin, joissa on tarvittava tietotaito asiakkaan palvelemiseen ja neuvontaan. Lääke on väärinkäytettynä vaarallinen ja sitä ei sovi näissä keskusteluissa unohtaa. Turvallista itsehoitolääkettä ei ole olemassakaan. Tarvitsemme apteekkeja ja farmasian osaajia nykyiseen tapaan jatkossakin. Heillä on laaja osaaminen antaa neuvontaa asiakkaille esimerkiksi lääkevalmisteiden yhteisvaikutuksista. He osaavat myös ohjata asiakkaan tarvittaessa lääkärin pakeille.

Myöskään hintaperuste ei tässä keskustelussa vakuuta. Tosiasiassa viimeisen 10 vuoden aikana itsehoitolääkkeiden hinnat ovat pysyneet tasaisina, kun taas elintarvikkeiden hintakehitys on ollut huolestuttavaa. Elintarvikkeiden hinnan nousu on ollut 21 %.

Itse terveysalan ammattilaisena arvostan suuresti farmasia-alan monipuolista osaamista. Apteekkien kaltaista lääkeosaamista ei kaupoilla ole tarjolla eikä sen järjestäminen ole realistisesti mahdollistakaan. Pidetään siis lääkkeet edelleen apteekeissa.

-Alina Lehto 22.3.2023

Työteliäät ja suuret sukupolvet ikääntyvät, samalla elinikä pitenee. Hoivattavien määrä suhteessa työvoimaan kasvaa. Nykytrendi vanhusten hoivassa on ollut, että tehostetun palveluasumisen paikkoja on vähennetty ja vanhukset pyritään hoitamaan pidempään kotona. Tilanteeseen tarvitaan uusia ratkaisuja, jotta voimme taata ikäihmisille kunniakkaan ja heidän ansaitsemansa hyvän, ihmisarvoisen hoivan. Paluuta vanhaan ei enää ole, sillä tehostettu palveluasuminen ei ole enää kaikille realistinen ratkaisu.

Sen sijaan meidän tulee tehostaa kotihoidon palveluita esimerkiksi yhteisöllisen asumisen keinoin. Täällä syrjäseudulla kotihoidon työajasta suuri osa kuluu tien päällä, vanhuksen luota toisen luo ajamiseen. Jos meillä olisi tarjolla esimerkiksi rivitaloyhtiöitä, joissa ikäihmisillä olisi oma asunto, voitaisiin samassa pihapiirissä tuottaa hoivapalveluita paljon tehokkaammin. Näissä taloyhtiössä kannattaa pitää asunto tai kaksi tyhjillään sitä varten, että kaukana asuvat omaiset voivat tulla läheisiään tapaamaan pitkänkin matkan takaa ja majapaikka on kätevästi saatavilla. Toinen selvittämisen arvoinen vaihtoehto on perhehoito, jota meillä täällä Järviseudulla ei vielä suuressa määrin ole tarjolla. Tämä malli, jossa ikäihmisiä otetaan omaan kotiin asumaan, voi sopia joillekin hoitoalan ammattilaisille hyvinkin. Perhehoitolaki toki vaatii uudistusta, jotta se käsittäisi paremmin myös kehitysvammaiset ja ikäihmiset.

Myös omaishoitajan asemaa tulee tulevalla hallituskaudella vahvistaa ja palkkioita korottaa. Meidän omaishoitajamme tekevät arvokasta työtä, mutta samalla valitettavan moni uupuu. On erityisen tärkeää, että kynnys vapaapäivien pitämiseen on matala. Omaishoitajuus sitoo valtavan paljon ja vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on kullanarvoista tässäkin kohtaa. Kotiin pitäisi olla enemmän palveluita tarjolla, myös erilaiset asioimisparkit ovat osoittautuneet paikoin hyödyllisiksi.

Itse olen aloittanut oman hoitajan urani vanhustyön parista. Työskentely Lestin Kotipirtissä antoi monipuoliset eväät itselleni eteenpäin ja sieltä sain kipinän kouluttautua hoitoalalle. Vanhustyötä tehdään maassamme suurella sydämellä. Vanhemmat ikäpolvet ovat rakentaneet meille tämän maan, mahdollistaneet nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan. Nyt on meidän vuoromme pitää huoli heistä.

-Alina Lehto 27.2.2023

Järviseudulla on edelleen ennätysmatala työttömyysprosentti. Täällä kärsitään työvoimapulasta. Tilanne ei tule helpottumaan, kun suuret ikäpolvet eläköityvät ja työikäisten määrä suhteessa huollettaviin pienenee. Julkisen sektorin palveluita ei voida jatkossa tuottaa aiempaan tapaan, jos verotuloja ei saada kerrytettyä. Tämä on yhteiskunnallisesti kestämätön tilanne.

Keskustapuolue onkin jo vilautellut yhtenä vaihtoehtona verohelpotuksia eläkeläisille. Näin kannustettaisiin eläköityneitä tekemään palkkatyötä. Tällä hetkellä moni yli 65-vuotias mielellään tekisi jossain määrin töitä, mutta se ei kannata. Verottaja ottaa lisätienestistä liian suuren siivun. Usealle ikääntyneelle voisi kuitenkin työnteko sopia vallan hyvin. Se toisi taloudellista lisäturvaa, rutiineja ja sisältöä elämään. Terveyskin voi pysyä parempana, kun on tekemistä. Kyseinen sukupolvi on tottunut tekemään töitä. Eikä haittaa, vaikka sama malli tarttuisi meihin nuorempiinkin.

Nuorten syrjäytyminen hankaloittaa työvoimatilannetta entisestään. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään tervettä nuorta työelämän ulkopuolelle. Perheitä ja koteja onkin tuettava kasvatustyössä. Kasvatusvastuuta ei saa jättää pelkästään kouluille tai päiväkodeille. Sen sijaan koulussa tulee keskittyä laadukkaaseen perusopetukseen. Se meillä Suomessa on aina osattu. Myös arjen ja elämänhallinnan taitoja tulee opettaa ihan käytännössä harjoittelemalla. Nuorten on tärkeää ymmärtää, mistä raha tulee ja mihin se riittää. Myös erilaisia sosiaalisen kanssakäymisen tilanteita on syytä opetella. Arkinen asiointi ja omien talousasioiden hoitaminen ovat perustaitoja, jotka pitää omaksua matkalla itsenäiseen aikuisuuteen.

Osaavaa työvoimaa varten tarvitaan myös monipuolista koulutusta. Kaikki eivät halua korkeakouluun, myös laadukasta ammattikoulutusta on oltava tarjolla, sillä kaikki työ on arvokasta. Yhteiskunta tarvitsee pyöriäkseen monen alan osaajia ja se ajatus pitää kirkastaa aikamme nuorille. Tekijäpulaa on joka puolella. Työelämän houkuttelevuutta ei lisää se, että media mustamaalaa tiettyjä aloja ikäviksi, alipalkatuiksi ja raskaiksi. Alalla kuin alalla on myös hyvät puolensa, jotka tekevät työstä mielekästä. Valitettavan usein negatiivinen puoli uutisoinneissa korostuu. Näin ei varmastikaan saada aloille uusia tulijoita.

Täällä maalla tarvitaan myös maa- ja metsätalouteen tekijöitä. Alkutuotannon kannattavuusongelma tulee seuraavalla hallituskaudella ratkaista markkinatalouden ja kilpailutuslain keinoin. Maatalous on monella tapaa elinehto meille suomalaisille. Se takaa meille puhtaasti tuotetun kotimaisen ruoan ja on olennainen osa maamme huoltovarmuutta. Tämä fakta pitää iskostaa ruuhkasuomalaisten mieliin. Maa- ja metsätalous luo myös työpaikkoja.

Työnteon on oltava terveille työikäisille kannattavampaa kuin kotona olon. Työllä ja yrittämisellä me luomme hyvinvointia ja edellytykset toimiville julkisille palveluille. Nykymeno ei pitkässä juoksussa enää ole mahdollista. Velkaa ei voida ottaa loputtomasti velan päälle, vaan säästöjä ja leikkauksia julkiselta puolelta joudutaan varmasti tekemään. Meistä jokaisen täytyy näinä aikoina kiristää kukkaron nyöriä ja tinkiä elintasosta. Olemme tässä talouskriisissä yhdessä, mutta katsotaan uskoen ja luottaen eteenpäin. Työtä tekemällä on hyvä lähteä rakentamaan tasapainoista taloutta koko maahan.

-Alina Lehto 12.2.2023

Kyllähän tämä tosiasia on myönnettävä: elämme pikavippien kulta-aikaa. Ei huolta huomisesta. Ilmiö on osittain seurausta yhteiskunnan muuttumisesta ja teknologistumisesta. Sosiaalinen viestintä ja kohtaaminen hoidetaan nykyään älylaitteiden välityksellä. Some luo meille mielikuvan tavoiteltavasta elintasosta. Helppo ja nopea rikastuminen on normalisoitu eikä perinteinen duunarin työ enää nuoria houkuttele. Järkevä talouden hoito yhdessä elämänhallinnan kanssa on kuitenkin kansalaistaito, jota tulisi opettaa jo peruskoulussa. Tällä ehkäistäisiin myös epäsuorasti nuorten syrjäytymistä.

Omien talousasioiden hallinta ja ymmärrys välttämättömien kustannusten laajuuteen pitäisi oppia jo yläkoulussa. Mikä kaikki maksaa? Miten laskut maksetaan? Elämme pikavippien kulta-aikaa. Nopea raha houkuttelee hetkessä, mutta todellisuus korkoineen voi olla kylmä kylpy vasten kasvoja. Voi olla myös vaikeaa ymmärtää, mitä raha on ja mistä se tulee. Rahasta itsessään on tulossa abstrakti käsite, kun käteistä enää harvoin näkee. Vastuulliseen omien talousasioiden hoitoon ja kotitalouden peruskuluja pitää opettaa nuorille. Näin voidaan välttää monta velkakierrettä.

Älylaitteiden myötä myös sosiaaliset vuorovaikutustaidot ovat jo muuttuneet. Kasvotusten hoidettavissa vuorovaikutustilanteissa ei enää aina osata tai haluta toimia, vielä vähemmän ventovieraiden kanssa. Tilanteita saatetaan jopa tietoisesti vältellä. Koronapandemian rajoitustoimien aikana sosiaalinen kanssakäyminen saattoi jäädä hyvinkin olemattomaksi, mikä heikensi valmiuksia kohdata muita kasvotusten. Peruskoulun tulisi tarjota lapsille mahdollisuus oppia arjessa tarvittavia taitoja ja elämänhallintaa. Yhä harvempi nuori aikuinen hallitsee meille varttuneemmalle sukupolvelle itsestään selviä itsenäisen elämän taitoja. Jo pankissa tai kaupassa asiointi, saatikka itsensä esittely ja asiansa esittäminen selkeästi voi olla haastavaa, jopa pelottavaa. Työn hakuakin on syytä harjoitella lomakkeen ja CV:n laatimisella. Haastattelua ja asiointitilanteita voi myös käytännössä kokeilla. Asiallista keskustelua ja kuulumisten vaihtoa pitää päästä kokeilemaan käytännössä. Nuoren itsevarmuutta parantaa, kun hän tiedostaa omat vahvuutensa ja osaa ilmaista ne.

Yhteiskuntamme on todella muuttunut viime vuosikymmeninä. Lapsemme varttuvat erilaisessa maailmassa kuin ennen. Kasvatusta ja koulutusta tulee räätälöidä sen mukaiseksi; luoda ja suunnata resursseja katsoen tulevaisuuteen. Pitää miettiä, kuinka voimme saatella heidät vahvoina yksilöinä ja yhteisön jäseninä itsenäiseen elämään. Tämä edellyttää kykyä hoitaa kotia, taloutta ja juoksevia asioita, arjen hallinnan taitoja. Ilman niitä on haastavaa itsenäistyä ja päätyä työelämään. Ratkaisevaa on varmistaa jatkossa yhteiskuntamme taloudellinen kantokyky, joka lopulta on avaintekijä koko hyvinvoivalle Suomelle.

-Alina Lehto 23.1.2023

Arvoisa juhlaväki, sain kunnian toivottaa teidät tervetulleeksi tähän itsenäisyyspäivän juhlaan ja juhlaan on tänä päivänä aivan erityisesti syytäkin. Kuluneen vuoden tapahtumat Venäjän hyökkäyssodan myötä ovat saaneet itse kunkin meistä arvostamaan itsenäisyyttämme ja vapauttamme aivan uudella tavalla. Harva meistä olisi osannut kuvitellakaan, kuinka kauaskantoiset ja laajat vaikutukset sodasta seuraa.

Uutisointi ja kuvat Ukrainasta ovat hirvittäviä eikä niitä tahdo uskoa todeksi. Vaikka meitä kaikkia kiusaa arkiset haasteet energia- ja talouskriisin myötä, on tärkeää myös muistaa perustavanlaatuiset asiat, jotka täällä Suomessa on hyvin. Asiat saavat uudet mittasuhteet, kun ajattelee ihmisten hätää sota-alueella. Mitä tarkoittaa, jos ei tiedä missä nukkuu ensi yön, mistä saa lapselleen lämmintä vaatetta tai seuraavan aterian, näkeekö huomista päivää.

Maaliskuussa saimme tänne Evijärvelle ensimmäiset sotaa paenneet ukrainalaiset. Silloin pääsimme antamaan varsin konkreettista apua sodan kauhuja paenneille perheille. Se oli suuri ja yhteinen ponnistus. Oli mahtavaa huomata, kuinka lämpimästi heidät on otettu Evijärvellä vastaan. Evijärvellä, itseään suuremmassa kunnassa, asuu hyväsydämistä väkeä, joka on valmis auttamaan. Kodin tavaraa ja muita lahjoituksia saatiin hienosti kokoon. Siitä haluankin kiittää kaikkia kuntalaisia ja suuri kiitos kuuluu myös kunnan kehittäjäkoordinaattorille, jonka työpanos tässä aikaansaannoksessa on ollut merkittävä. Keväällä tulijoiden asumisjärjestelyt saatiin hoidettua varsin notkeasti, minkä osaltaan mahdollisti kunnan tiivis ja joustava johtoryhmä sekä yksituumaiset luottamushenkilöt. Päätökset saatiin tehtyä asiasta nopeasti ja jouhevasti. Olemme päässeet nauttimaan uusien asukkaidemme kautta monista kulttuurillisista anneista erilaisissa tapahtumissa muun muassa maku-, taide- ja musiikkinautintojen muodossa. Ukrainalaiset ystävät ovat monin tavoin rikastuttaneet Evijärven tapahtumakalenteria ja katukuvaa. Tietysti me kaikki toivomme, että rauha saavutettaisiin mahdollisimman pian ja kaikille niille, jotka niin, haluavat, löytyy edelleen koti omasta maasta. Mutta toivotamme myös lämpimästi tervetulleeksi heidät, jotka haluavat tänne jäädä ja Evijärveä kodikseen kutsua.

Ukrainan tilanne on tuonut monille mieleen muistot omien vanhempiemme tai isovanhempiemme kokemista sodan kauhuista. Ajasta, jolloin kotiamme, uskontoamme, isänmaatamme ja itsenäisyyttämme haastettiin. Moni nuori mies lähti sisukkaasti tuolloin maatamme puolustamaan. Sota jätti heihin kuitenkin jälkensä. Kaikki eivät palanneet kotiin samoina miehinä takaisin, jotkut eivät lainkaan, vaan jäivät sille tielle. Ympäri maailman olemme tunnettuja Talvisodan ihmeestä. Kuin ihmeen kaupalla pärjäsimme hirmuista Venäjää vastaan. Sodan taisteluista ja jälleenrakentamisesta kansakuntana kuitenkin selvittiin. Maksettiin kalliit sotavelat eikä turhasta valitettu. Oli vain selvittävä ja tehtävä, mitä oli määrätty. Siihen aikaan ei ollut tapana puhua tai purkaa tuntojaan ja varmasti monia mielen traumoja jäi käsittelemättä. Aika oli tuolloin eri ja sota jätti jälkensä ja haavansa sitä kautta myös sukupolviksi eteenpäin.

Hyvä juhlaväki, itsenäinen Suomi ei ole itsestäänselvyys. Pienenä maana emme kuitenkaan pärjää yksin, vaan tarvitsemme yhteistyökumppaneita monin tavoin. Maamme turvallisuus, omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat saaneet kuluneen vuoden aikana uudet mittasuhteet. Maamme puolustusvalmius on näin rauhankin aikana varsin mittava. Varautuminen on viisautta ja senkin me suomalaiset osaamme. Kun tilanteisiin varautuu ennalta, ne eivät vaikuta elämään niin paljon. Nyt talouskriisin aikana itse kunkin on tingittävä omasta elintasostaan, jotta pärjäämme tulevan talven yli. Myös suomalaisen ruoan tuotanto vaatii tänä päivänä arvostusta ja panostuksia. Vaikka ajat ovat monin tavoin haastavat, on meidän näin joulun lähestyessä syytä muistaa sen syvin merkitys, joka ei ole materiassa mitattavissa. Toivon, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus viettää aikaa läheistemme ja rakkaittemme kanssa. Rauhoittua hetkeksi hektisen arjen ja maailman tapahtumien keskellä. Viettää oman näköinen, makuinen ja tuoksuinen joulu.

Itsenäisen Suomen eteen ovat aiemmat sukupolvet tehneet valtavan uhrauksen, jonka suuruutta ja merkitystä me jälkipolvet emme saa unohtaa. Me jatkamme esi-isiemme perintöä. Meillä on maailman paras kotimaa, tuhansien järvien ja metsien maa. Vaikka perisuomalaiseen luonteeseen kuuluu vaatimattomuus ja nöyryys, saamme yhä tänä päivänä olla ylpeitä juuristamme, suomalaisuudestamme. On myös tärkeää, että kerromme näitä asioita edelleen lapsillemme. Meidän tulee vaalia historiaamme ja muistaa, kuinka kalliin hinnan olemme itsenäisyydestämme maksaneet.

”Minun Suomeni on sydämeni
Minun Suomeni on pääni
Minun Suomeni on taivas, se on maaMinun Suomeni on
Kaunein päällä maan”

Näillä Lauri Tähkän sanoilla haluan toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi tähän itsenäisyyspäivän juhlaan. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

– Alina Lehto 6.12.2022

Meillä täällä Etelä-Pohjanmaalla työttömyysprosentti on erittäin matala eli työtä riittää hyvin. Ennemminkin pulaa on osaavista työntekijöistä kautta maan. Tilanne tulee heikkenemään entisestään, kun suuret ikäpolvet siirtyvät eläkkeelle. Yhteiskunnan kantokyvyn kannalta on erityisen tärkeää, että nuoret tarttuvat uutterasti työelämään. Työnteon on oltava kannattavampaa kuin jouten olon, kun on kyse terveistä työikäisistä ihmisistä. Nuorten syrjäytyminen on jatkossa yhä suurempi uhka paitsi yksilötasolla, myös yhteiskunnallisesti.

Nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat vaativat ennaltaehkäiseviä toimia jo varhaislapsuudesta lähtien. Mitä aiemmin ongelmakohtiin päästään puuttumaan, sitä tehokkaampaa apu on. Valitettavan usein kasvatusvastuu jää yhä enemmän päiväkoteihin ja kouluihin. Meidän pitää suunnata tukitoimia enemmän koteihin, perheisiin ja vanhemmuuteen. Tässä erityisesti kolmannen sektorin toiminta on ensiarvoisen tärkeää. Kun katsotaan Suomen terveydenhuollon vaikuttavuutta, on positiivista nähdä, että päihteiden käytössä suunta ollaan saatu parempaan suuntaan. Valitettavasti mielenterveysongelmat ja lihavuus ovat lisääntymään päin.

Nuorten mielenterveysongelmia ei sovi vähätellä. Yhteiskunnallisen muutoksen myötä perheiden arki on muuttunut. Nuoret hakeutuvat harvemmin sosiaaliseen kontaktiin kasvotusten, aika menee usein älylaitteiden parissa, minkä kautta altistutaan joillekin ei-toivotuille vaikutteille. Yhä useampi lapsi tai nuori kokee henkistä väkivaltaa ja seksuaalista häirintää. Nuorille luodaan erilaisia paineita sosiaalisen median kautta, mikä varmasti lisää henkistä pahoinvointia. Olisi todella tärkeää, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi edes yksi turvallinen aikuinen tukena. Myös mielenterveyspuolen ammattilaisia tarvitaan lisää. Itse peräänkuulutan myös yhteisöllisyyden merkitystä.

Kotoa opitaan usein myös malli työntekoon. Lapsesta lähtien on tärkeää oppia rutiineihin ja sääntöihin. Muuten parikymppisenä voi nousta seinä vastaan, kun 8-tuntinen työpäivä tuntuu jo ajatuksena kauhistuttavalta. Usein ajatus pikaisesta rikastumisesta kiehtoo eikä lähtöpalkka työpaikoissa kaikkia houkuttele. Nykypäivänä harva nuori tähtää suoraan niin sanottuun eläkevirkaansa. Työpaikkaa vaihdetaan keskimäärin kuuden vuoden välein, mikä haastaa monta työnantajaa.

Työelämän pitää olla houkuttelevaa kaikille. Sitä kautta saadaan sisältöä elämään, toimeentuloa ja merkityksellisyyttä henkilölle itselleen. Myös erilaisia työsuhde-etuja on kehitetty lisäämään työhyvinvointia. Liikunta- ja kulttuurietujen ohella voidaan tarjota myös laajempia työterveyshuollon palveluita, jonka tehokkuuden yhä useampi työnantajakin jo tunnustaa.

Kaikki työ on tärkeää ja merkityksellistä! Meillä tarvitaan kaikille aloille tekijöitä. Korkeakoulututkintopaikkoja on toki hyvä olla eri puolilla maata, mutta ammatillisen koulutuksen tärkeyttä ei saa unohtaa. Myös maatalouden on oltava jatkossakin kannattavaa ja varteenotettava uravaihtoehto nuorelle, joka miettii suuntaansa.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä otan esiin asunto-omaisuuden kuluttajaluoton. Tällä hetkellä asunnon ostajalla on oltava 10 % verran säästöjä lainasummasta. Mitäpä jos lakia muutettaisiin niin, että toisena vaihtoehtona lainan saamisen edellytykseksi olisi tietty määrä työkokemusta? Mielestäni tämä olisi yksi hyvä porkkana houkuttelemaan ihmisiä pidemmille työurille. Jatkossa kun työntekijöiden määrä suhteessa huollettaviin vähenee, on erityisen tärkeää pitää huoli työikäisten terveydestä. Myös ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitys lisääntyy kaikissa ikäluokissa, jotta sairastavuus saadaan pidettyä kurissa.

-Alina Lehto 5.11.2022

Hoitajapula -siitä ollaan Suomessa puhuttu jo valitettavan pitkään, eikä asiaan olla saatu ratkaisua. Koulutuspaikkoja on jo lisätty, mikä on toki oleellinen toimenpide, jotta alalle saadaan uusia osaajia. Nykypäivänä työpaikkaa vaihdetaan aiempaa useammin ja uusia uria luodaan kypsemmälläkin iällä. Tätä kautta toki saadaan myös lisää hoitajia, mutta toisaalta osa hoitajista haluaa kouluttautua muuhun työhön. Vaihtuvuutta on siis molempiin suuntiin.

Työvoimapulasta kärsii koko maa ja sitä on monella muullakin sektorilla kuin vain hoitohenkilöstössä. Konkreettisena ja usein myös ainoana keinona saada lisää hoitajia tai saada nykyiset hoitajat pysymään nykytyössään, on esitetty yleistä palkankorotusta. Itse terveyden-/sairaanhoitajana en asiaa näe näin mustavalkoisena. Ongelma ei ratkea yksistään palkkaa nostamalla. Palkan korotuksen lisäksi tulee miettiä myös muita toimia.

Naisvaltaisena alana sote-puolella on paljon perhevapaita, mikä toki on hyvä asia. Vauvoja saisi syntyä nykyistä paljon enemmänkin! Mutta vanhempainvapaiden vuoksi myös sijaisia tarvitaan erilaisiin yksiköihin usein. Sijaisten ja kesätyötekijöiden jatkuva perehdyttäminen kuormittaa työyhteisöjä. Myöskään työntekijälle toistuvat määräaikaisuudet eivät ole suotavia. Tällä hetkellä nimenomaan tuo pätevien sijaisten saamisen hankaluus heikentää hoitajien työssäjaksamista, kun vakihenkilöstölle sälytetään vastuuta ja tekemistä ylimäärin. Sisäisten sijaisten järjestelmä on koettu paikoin toimivaksi ratkaisuksi. Itse kannatan myös työnkiertoa, joka ylläpitää monipuolista osaamista, mutta myös lisää työn mielekkyyttä. Toki pienissä hoitoyksiköissä näille vaihtoehdoille ei aina ole mahdollisuuksia, eikä se juuri tässä hetkessä tuo nopeaa ratkaisua ongelmaan.

Mitä sitten tulee palkka-asiaan? Mielestäni on huomioitava hoitajan työn suuri vastuu ja myös yksilölliset työtehtävät. Nämä vaihtelevat paljonkin riippuen työpaikasta. Jo aiemminkin hoitajille on sysätty enemmän vastuita ja työtehtäviä, eikä tämä ole näkynyt tilinauhassa. Tulevaisuudessa etävastaanotto erityisesti lääkäreiden osalta lisääntyy, mikä tulee lisäämään tarvetta osaaville hoitajille. Hoitajan rooli tässä hoitoketjussa tulee olemaan merkittävä ja vastuu aiempaakin suurempi. Hoitaja tulee toimimaan yhä enemmän lääkärin silminä ja korvina. Tämän jos minkä tulee näkyä myös palkassa. Tilannetta ei myöskään paranna se, että esihenkilöt ovat ylipalkattuja samaan aikaan, kun raskaan työn tekijät eivät tule peruspalkallaan toimeen. Eikä työsuhde-etuja saa unohtaa. Ne ovat usein työnantajan taholta työntekijälle se konkreettinen ja kaivattu signaali työn merkittävyydestä ja arvostuksesta.

Työolojen kannalta hyvä työilmapiiri merkitsee paljon. Sen ylläpitäminen ja parantaminen edellyttää tekoja työyhteisön kaikilta yksilöiltä. Esimiesten hyvät johtamistaidot merkitsevät paljon hyvinvointialueisiin siirryttäessä. Asiassa auttaa varmasti, jos esimiehellä on kouriintuntuvaa kokemusta alaistensa tekemästä työstä. Usein työssä tapahtuvat pienetkin muutokset saattavat johtaa siihen, että hyvät asiat unohtuvat ja negatiiviset seikat korostuvat. Koitetaan muistaa näinä vaikeina aikoina myös ne pienet ilot, joista itseämme ja toisiammekin on välillä hyvä muistuttaa. Hyvä hetki voi pelastaa synkänkin työpäivän. Annetaan kiitosta ja tsempataan toinen toistamme. Kiitetään hoitajina työkaveriamme työpäivästä ja muistetaan kehua kollegoita. Itseäänkin on lupa joskus kehaista!

Yhteiskunnallisesti hoitoalan on saatava ansaitsemansa arvostus. Koronapandemian aikana sosiaali- ja terveysala piti meistä huolen. Hoitohenkilöstö jousti ja venyi, hoiti ja lohdutti. Alan houkuttelevuuden kannalta yleinen mielikuva on tärkeä. Sen eteen me kaikki voimme tehdä osamme, sillä me kaikki olemme myös jossain määrin sote-alan palveluiden käyttäjiä. Arvostetaan siis sen tekijöitä, annetaan heille kiitosta. 

-Alina Lehto 5.9.2022